Pop-Talk kuunneltavissa täältä.

Ylen Pop-Talkissa oli aiheena musiikin keräily. Aluksi ohjelmassa käsiteltiin sitä mitä keräily oikeastaan on ja missä sen ja normaalin musiikkiharrastuksen raja menee.  Yksi panelisteista toteaa erään levykauppiaan haastattelun kiteyttävän hänen ajatuksistaan keräilijöistä. Panelistin mielestä keräilijä on sellainen henkilö joka ostaa tietoisesti myös huonoja levyjä ja että keräilijöillä on olemassa ei-musiikista lähteviä kokoelmakriteereitä, esimerkiksi keräilijä haluaa kerätä jonkun tyylilajin tai levymerkin musiikkia. Vieraileva panelisti Timo Saarikivi toteaa että hän keräillessään halusi ostaa myös huonoja levyjä, koska halusi itse kuulla ne siltä varalta, että niissä olisi jotain jota vain hän voisi niissä kuulla.

Virallisten levyjen keräilyn lisäksi on olemassa myös boodleg eli laittomia äänitteitä, joita Saarikivi pitää hienoina, vaikka vastustaa piraatteja. Juontaja Henrik Anttonen toteaa bändien suhtautumisen boodleg-äänitteisiin on hyvin vaihteleva. Esimerkiksi jotkut bändit jopa varmistavat, että nämä äänittäjät saavat rauhallisen ja parhaan paikan.

Netti tarjoaa keräilijälle uusia mahdollisuuksia. Nettikauppa helpottaa keräilijän harrastusta, sillä aikaisemmin cd-levyltä ei välttämättä ollut kuullut yhtään kappaletta. Panelistit pohtivat myös digitaalisen musiikin keräilyhalun tyydyttävyyttä, ja ovat oikeastaan sitä mieltä, että se ei välttämättä tuo samaa tyydytystä, mutta kannettavat musiikkisoittimet tuovat omia positiivisia ulottuvuuksia musiikinkuunteluun.

Erään panelistin mukaan esimerkiksi YouTuben viehätys riippuu osin myös keräilijöistä, jotka ovat avanneet arkistojaan ja tuoneet tuntemattomia äänite tai videopätkiä nettiin. Historia toistaa tässä hivenen itseään, sillä keräilijöiden mielenkiinnon takia erilaiset tiedot on arkistoitu, vaikka ne olisivat voineet hautautua. esim. äänitelevyn historia.