http://populaari.blogspot.com/2010/03/hottentotti-ja-kumpp.html

Minulla on vahvat mielipiteet rasismia kohtaan ja historiassa rasismi on ollut liian yleistä. Järkyttävää, että ihonväri muka määrittelisi millainen ihminen on. Varsinkin Populaari-blogissa yksi lause kauhistutti: "Suomessa on piilorasistisesti, ja ihan avoimesti, pidetty tummaihoisia vitsikkäästi likaisina, itseään pesevä tai muuten veteen tippuva neekerilapsi on ollut suosittu aihe: Helga Sjöstedt, Afrikan veitikoita."

Vaikka nämä ovatkin tapahtuneet n. 50 vuotta sitten, se on silti väärin. Onnesta nykyaikana ollaan paljon tasa-arvoisempia, vaikkakin rasistia kommentteja silti ilmaantuu. Varsinkin lapsilta.

Kuka sitten onkaan keksinyt tällaisia rasistisia lauluja tai sarjakuvia, pilkka on osunut omaan nilkkaansa. Monet tummaihoiset ovat hyvin menestyneitä eri aloilla ja onpahan Yhdysvaltain presidenttikin tummaihoinen! että pöö.

-Jenni S.

En keksinyt tähän oikeen mitään, joten mennään nyt ajassa taaksepäin viimevuoden Elokuun 23. päivään asti. Elikkä menin ihan yksin Hampuriin asti katsomaan lempibändini 30 Seconds to Marsin keikkaa! Siellä minua odotti pari kaveria, joihin tutustuin netin kautta, joten onnesta ei tarvinnut olla koko matkan ajan yksin!

30 Seconds to Mars on siis amerikkalainen rock bändi ja tällä kertaa kyseessä oli ulkoilmakonsertti Hampurissa. Yleisö koostui nuorista teinitytöistä 40-vuotisiin naisiin ja miehiin, joten paljon eri ikäisiä ihmisiä oli paikalla. Tämähän ei ollut ensimmäinen kyseisen bändin keikka, jossa olen ollut vaan neljäs, joten tiesin jo aika lailla mitä tulee tapahtumaan. Jonotimme keikkaa jo aamu yhdeksästä, joten siinä ajassa ehti tutustua moniin ihmisiin ja pakko sanoa, että tämän bändin fanit ovat ihan omaa luokkaansa ja sana "yhteisöllisyys" kuvastaa meitä tosi hyvin!

Ihmisiä konsertissa oli järjettömän paljon (en itse edes tajunnut sitä, koska olin niin lähellä lavaa). Itse keikalla oli upeaa kuulla ja nähdä miten (melkein) jokainen ihminen lauloi/huusi biisien sanat suoraan sydämestä ja yht'äkkiä kaikki olivat kuin samaa perhettä. Sitä on vähän vaikea selittää näin, koska se täytyy itse kokea, jotta sen tajuaa. Keikan aikana kaikki hyppivät, laulavat ja huutavat ja se on myös tietenki irtiotto arjesta, mitä nykyään monet ihmiset tarvitsevat. Bändikin on aivan mahtava ja viihdyttävä. Itse tykkään kun bändi biisien soittamisen lisäksi myös juttelee yleisölle ja bändin laulaja Jared Leto (tunnettu myös näyttelijänä) todellakin tekee sitä! Tämän keikan aika hän taisi puhua monta kertaa ainakin 5 minuuttia putkeen, mikä oli tosi mukavaa, koska mies on todella ystävällinen ja hauska.

Keikkaa markkinoitiin julisteilla, joita oli ympäri Hampuria.

Minun mielestäni 30 Second to Marsin keikat ovat ensinnäkin parhaimpia keikkoja missä olen ikinä ollut ja ne vain paranevat ajan myötä. Oli ihanaa mennä toiseen maahan katsomaan lempibändiä, koska se on ollut unelmani jo 13- vuotiaasta asti! Suosittelen muillekin ihmisille varsinkin tämän bändin keikkoja ja musiikkia! Tässä bändin ottama kuva keikasta:

 

Bändin nettisivu: http://thirtysecondstomars.thisisthehive.net/blog/

-Jenni S.

 

Nykyään netissä pyörii paljon meemejä ja tässä on yksi, johon olen törmännyt aika usein.

Eli tällaisia kortteja voi tehdä osoitteessa someecards.com:issa ja niitä on varmasti tuhansia erilaisia. Ne kortit ,jotka pyörivät netissä paljon ovat hyvin sarkastisia ja ironisia niin kuin ylläolevasta kuvasta näkee. Yleensä ne kertovat ajankohtaisista asioista ja saavat ihmiset nauramaan, koska (ainakin minun mielestäni) nykyaikana sarkasmi on hauskaa ja iso osa ihmisten huumorintajua. Näiden korttien suosio on varmasti noussut siksi, koska ihmiset pystyvät samaistumaan niihin.

-Jenni S.

 

David Garrettin konsertti Helsingissä, Finlandia-talossa 18. Marraskuuta jakoi kävijöitä. Osa ihmisistä oli niitä, joita uskoo näkevän Finlandia-talossa, eli vanhempaa väkeä ja hyvin toimeentulevan näköisiä aikuisia. Sitten olimme me nuoret. David Garrettin konserteissa on muuallakin maailmallakin hyvin eri-ikäistä porukkaa sillä hän soittaa viulullaan myös klassisia rock-kappaleita, joista myös tämän niin sanotun crossover konsertin soittolista pääosin koostui. Käyttäytyminen oli suhteellisen hillittyä, johtuen varmasti pitkälti paikkalipuista ja siitä ettei kyseessä ollut mikään rock-artisti. Ihmiset puhuivat omien ystäviensä tai perheidensä kanssa. Keski-ikäkin taisi olla huomattavan korkea.

 

 (Tässä piti olla kuva, mut ei suostu lataamaan)

 

Tapahtumaa ei suunnattomasti markkinoitu muualla kuin ilmeisesti televisiossa pyörineellä mainoksella. Itse en edes löytänyt tietoa sitä kautta, surffasin vain artistin sivuilla ja en ollut uskoa silmiäni kun uutisissa oli tieto että hän on tulossa Helsinkiin. Olin mukana koska pidän David Garrettin musiikista, ja tämä osottautui hyväksi tilaisuudeksi tuhlata kesätyörahoja. Kyseessä oli ensimmäinen konsertti johon menin vapaaehtoisestii (aina sitä joihinkin rippikoulukonsertteihin ja muihin on joutunut raahatuksi) koska artistit jota kuuntelen ovat yleensä aika pienten piirien musiikkia. Oli siis hieno kokemus!

 

Tiketin info:

 http://www.tiketti.fi/Viuluvirtuoosi-David-Garrett-Suomeen-uutiset/6455

Pätkä konserttia (ei kauhean yvälaatuinen):

http://www.youtube.com/watch?v=nPSEybg4qUE&list=UUCWRl_gRlROhEbSBw45wbdg&index=2&feature=plcp

Kotisivut:

http://www.david-garrett.com/

 

 

Tapahtuma oli Sunrise Avenuen keikka Berliinin Columbiahallessa 27.10. (ei ehkä ihan "juuri käyty" mutta.. silti), joka oli nähtävissä myös suorana videostreamina netistä. Lähdimme kaverini kanssa kaksin Saksaan juuri tätä keikkaa varten, eli kertoo varmaan jotain hörhöystasostamme. :D Kokemuksena oli suorastaan loistava! Oli jo varsin mielenkiintoista mennä Berliinin kadulle jonottelemaan kuuden aikaan aamusta, mutta itse keikka nyt oli ihan mahtava (bändin laulaja, Samu, oli tosin valitettavasti tuolloin melko kipeä, joka tarkoitti parin suosikkibiisini jäämistä soittolistalta pois). Lähellä tosin oli että sellainen 9 tunnin jonotus olisi mennyt hukkaan (hetken poissaollessamme paikalle väsättiin kauan jonottaneiden ja vasta saapuneiden välille aita, saksalaiset SA-tutut olivat ainoa pelastuksemme selityksillään), mutta mikä nyt olisi keikka ilman paria sydämentykytystä.

Tapahtuma oli luonnollisesti suunnattu bändin faneille ja sitä oli markkinoitu Sunrise Avenuen sivujen lisäksi tietysti keikkajärjestäjän sivulla ja keikkapaikan lähellä olevilla flyereillä. Ihmisten käyttäytyminen oli suorastaan poikkeuksellisen rauhallista Saksan yleiseen menoon nähden, niin jonotuksessa kuin keikallakin (jonotuksessa ei Saksassa ole Sunkkareiden keikalla kovin tavatonta jokusen ihmisen loukkaantua siinä kohtaa, kun kaikki yrittävät tunkea ovista sisään). Keikalta kuvatussa videostreamissa minut ja kaverini onkin muutaman biisin kohdalla harvinaisen helppo bongata monituhatpäisestä, rauhallisesta yleisöstä, ehkä jopa ilman mitään ennakkotietoa sijainnistamme... :D 

Keikallaolijoita yhdisti luonnollisesti bändin fanitus, ja yhteisöllisyys näkyi ainakin siten että meidänkin puolestamme jaksettiin selitellä saksalaisille järkkäreille, kun väliin iski pienoista kielimuuria.

Osallistumisesta sai erittäin mahtavan kokemuksen!

Videopätkä keikasta

Sunrise Avenuen kotisivut

 

- Helena