Populaarikulttuuri jyrää varsin helposti alleen pienempiä kulttuureita ja näin tekemällä samalla kasaa ihmisiä yhteen, samaan massaan. Samassa massassa olevien ihmisten tuppaa olevan helpompi jäädä kulkemaan sen virran mukana, sen kummemmin ajattelematta sitä, pitäisikö tai kannattaisiko niin välttämättä tehdä vaiko ei. Ajattelemisen väliinjättäminen taas ei yleensäottaen kovinkaan lisää sitä älykkyyttä.
Tällaisen toiminnan seurauksena näiden pienempien kulttuurien piiriin kuuluvien tekijöiden saattaa olla hyvin vaikea nousta ollenkaan pintaan. Esimerkkinä tulee mieleen esimerkiksi erinäiset artistit (jostain syystä se Ylen Pop-talk tuli nyt mieleen) , jotka yrittävät kenties tuoda jotain uutta ja tuoretta alalleen. Heidän voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa tai liki mahdotonta saada ääntään kuuluviin juuri minkäänkokoiselle yleisölle, etenkin ilman jonkinlaista levytyssopimusta ison, globaalin yhtiön kanssa. Sama koskee myös muita viihdealalla toimivia, elokuvantekijöitä etc.
Kommentit