Oheistuote

Populaari-blogin vastakommentti

2012-02-10T17:40:01+02:00

http://populaari.blogspot.com/2010/03/hottentotti-ja-kumpp.html

Minulla on vahvat mielipiteet rasismia kohtaan ja historiassa rasismi on ollut liian yleistä. Järkyttävää, että ihonväri muka määrittelisi millainen ihminen on. Varsinkin Populaari-blogissa yksi lause kauhistutti: "Suomessa on piilorasistisesti, ja ihan avoimesti, pidetty tummaihoisia vitsikkäästi likaisina, itseään pesevä tai muuten veteen tippuva neekerilapsi on ollut suosittu aihe: Helga Sjöstedt, Afrikan veitikoita."

Vaikka nämä ovatkin tapahtuneet n. 50 vuotta sitten, se on silti väärin. Onnesta nykyaikana ollaan paljon tasa-arvoisempia, vaikkakin rasistia kommentteja silti ilmaantuu. Varsinkin lapsilta.

Kuka sitten onkaan keksinyt tällaisia rasistisia lauluja tai sarjakuvia, pilkka on osunut omaan nilkkaansa. Monet tummaihoiset ovat hyvin menestyneitä eri aloilla ja onpahan Yhdysvaltain presidenttikin tummaihoinen! että pöö.

-Jenni S.

Tapahtumaraportti

2012-02-07T13:14:01+02:00

En keksinyt tähän oikeen mitään, joten mennään nyt ajassa taaksepäin viimevuoden Elokuun 23. päivään asti. Elikkä menin ihan yksin Hampuriin asti katsomaan lempibändini 30 Seconds to Marsin keikkaa! Siellä minua odotti pari kaveria, joihin tutustuin netin kautta, joten onnesta ei tarvinnut olla koko matkan ajan yksin!

30 Seconds to Mars on siis amerikkalainen rock bändi ja tällä kertaa kyseessä oli ulkoilmakonsertti Hampurissa. Yleisö koostui nuorista teinitytöistä 40-vuotisiin naisiin ja miehiin, joten paljon eri ikäisiä ihmisiä oli paikalla. Tämähän ei ollut ensimmäinen kyseisen bändin keikka, jossa olen ollut vaan neljäs, joten tiesin jo aika lailla mitä tulee tapahtumaan. Jonotimme keikkaa jo aamu yhdeksästä, joten siinä ajassa ehti tutustua moniin ihmisiin ja pakko sanoa, että tämän bändin fanit ovat ihan omaa luokkaansa ja sana "yhteisöllisyys" kuvastaa meitä tosi hyvin!

Ihmisiä konsertissa oli järjettömän paljon (en itse edes tajunnut sitä, koska olin niin lähellä lavaa). Itse keikalla oli upeaa kuulla ja nähdä miten (melkein) jokainen ihminen lauloi/huusi biisien sanat suoraan sydämestä ja yht'äkkiä kaikki olivat kuin samaa perhettä. Sitä on vähän vaikea selittää näin, koska se täytyy itse kokea, jotta sen tajuaa. Keikan aikana kaikki hyppivät, laulavat ja huutavat ja se on myös tietenki irtiotto arjesta, mitä nykyään monet ihmiset tarvitsevat. Bändikin on aivan mahtava ja viihdyttävä. Itse tykkään kun bändi biisien soittamisen lisäksi myös juttelee yleisölle ja bändin laulaja Jared Leto (tunnettu myös näyttelijänä) todellakin tekee sitä! Tämän keikan aika hän taisi puhua monta kertaa ainakin 5 minuuttia putkeen, mikä oli tosi mukavaa, koska mies on todella ystävällinen ja hauska.

Keikkaa markkinoitiin julisteilla, joita oli ympäri Hampuria.

Minun mielestäni 30 Second to Marsin keikat ovat ensinnäkin parhaimpia keikkoja missä olen ikinä ollut ja ne vain paranevat ajan myötä. Oli ihanaa mennä toiseen maahan katsomaan lempibändiä, koska se on ollut unelmani jo 13- vuotiaasta asti! Suosittelen muillekin ihmisille varsinkin tämän bändin keikkoja ja musiikkia! Tässä bändin ottama kuva keikasta:

Bändin nettisivu: http://thirtysecondstomars.thisisthehive.net/blog/

-Jenni S.

Meemitehtävä

2012-02-07T12:58:01+02:00

Nykyään netissä pyörii paljon meemejä ja tässä on yksi, johon olen törmännyt aika usein.

Eli tällaisia kortteja voi tehdä osoitteessa someecards.com:issa ja niitä on varmasti tuhansia erilaisia. Ne kortit ,jotka pyörivät netissä paljon ovat hyvin sarkastisia ja ironisia niin kuin ylläolevasta kuvasta näkee. Yleensä ne kertovat ajankohtaisista asioista ja saavat ihmiset nauramaan, koska (ainakin minun mielestäni) nykyaikana sarkasmi on hauskaa ja iso osa ihmisten huumorintajua. Näiden korttien suosio on varmasti noussut siksi, koska ihmiset pystyvät samaistumaan niihin.

-Jenni S.

David Garrettin konsertissa

2012-02-05T00:53:01+02:00

David Garrettin konsertti Helsingissä, Finlandia-talossa 18. Marraskuuta jakoi kävijöitä. Osa ihmisistä oli niitä, joita uskoo näkevän Finlandia-talossa, eli vanhempaa väkeä ja hyvin toimeentulevan näköisiä aikuisia. Sitten olimme me nuoret. David Garrettin konserteissa on muuallakin maailmallakin hyvin eri-ikäistä porukkaa sillä hän soittaa viulullaan myös klassisia rock-kappaleita, joista myös tämän niin sanotun crossover konsertin soittolista pääosin koostui. Käyttäytyminen oli suhteellisen hillittyä, johtuen varmasti pitkälti paikkalipuista ja siitä ettei kyseessä ollut mikään rock-artisti. Ihmiset puhuivat omien ystäviensä tai perheidensä kanssa. Keski-ikäkin taisi olla huomattavan korkea.

(Tässä piti olla kuva, mut ei suostu lataamaan)

Tapahtumaa ei suunnattomasti markkinoitu muualla kuin ilmeisesti televisiossa pyörineellä mainoksella. Itse en edes löytänyt tietoa sitä kautta, surffasin vain artistin sivuilla ja en ollut uskoa silmiäni kun uutisissa oli tieto että hän on tulossa Helsinkiin. Olin mukana koska pidän David Garrettin musiikista, ja tämä osottautui hyväksi tilaisuudeksi tuhlata kesätyörahoja. Kyseessä oli ensimmäinen konsertti johon menin vapaaehtoisestii (aina sitä joihinkin rippikoulukonsertteihin ja muihin on joutunut raahatuksi) koska artistit jota kuuntelen ovat yleensä aika pienten piirien musiikkia. Oli siis hieno kokemus!

Tiketin info:

http://www.tiketti.fi/Viuluvirtuoosi-David-Garrett-Suomeen-uutiset/6455

Pätkä konserttia (ei kauhean yvälaatuinen):

http://www.youtube.com/watch?v=nPSEybg4qUE&list=UUCWRl_gRlROhEbSBw45wbdg&index=2&feature=plcp

Kotisivut:

http://www.david-garrett.com/

Tapahtumaraportti

2012-02-04T22:11:01+02:00

Tapahtuma oli Sunrise Avenuen keikka Berliinin Columbiahallessa 27.10. (ei ehkä ihan "juuri käyty" mutta.. silti), joka oli nähtävissä myös suorana videostreamina netistä. Lähdimme kaverini kanssa kaksin Saksaan juuri tätä keikkaa varten, eli kertoo varmaan jotain hörhöystasostamme. :D Kokemuksena oli suorastaan loistava! Oli jo varsin mielenkiintoista mennä Berliinin kadulle jonottelemaan kuuden aikaan aamusta, mutta itse keikka nyt oli ihan mahtava (bändin laulaja, Samu, oli tosin valitettavasti tuolloin melko kipeä, joka tarkoitti parin suosikkibiisini jäämistä soittolistalta pois). Lähellä tosin oli että sellainen 9 tunnin jonotus olisi mennyt hukkaan (hetken poissaollessamme paikalle väsättiin kauan jonottaneiden ja vasta saapuneiden välille aita, saksalaiset SA-tutut olivat ainoa pelastuksemme selityksillään), mutta mikä nyt olisi keikka ilman paria sydämentykytystä.

Tapahtuma oli luonnollisesti suunnattu bändin faneille ja sitä oli markkinoitu Sunrise Avenuen sivujen lisäksi tietysti keikkajärjestäjän sivulla ja keikkapaikan lähellä olevilla flyereillä. Ihmisten käyttäytyminen oli suorastaan poikkeuksellisen rauhallista Saksan yleiseen menoon nähden, niin jonotuksessa kuin keikallakin (jonotuksessa ei Saksassa ole Sunkkareiden keikalla kovin tavatonta jokusen ihmisen loukkaantua siinä kohtaa, kun kaikki yrittävät tunkea ovista sisään). Keikalta kuvatussa videostreamissa minut ja kaverini onkin muutaman biisin kohdalla harvinaisen helppo bongata monituhatpäisestä, rauhallisesta yleisöstä, ehkä jopa ilman mitään ennakkotietoa sijainnistamme... :D

Keikallaolijoita yhdisti luonnollisesti bändin fanitus, ja yhteisöllisyys näkyi ainakin siten että meidänkin puolestamme jaksettiin selitellä saksalaisille järkkäreille, kun väliin iski pienoista kielimuuria.

Osallistumisesta sai erittäin mahtavan kokemuksen!

Videopätkä keikasta

Sunrise Avenuen kotisivut

- Helena

Double rainbow, OMG!

2012-02-01T16:12:01+02:00

YouTubessa on monia videoita sateenkaarista. Yksi on selvästi ylitse muiden, nimittäin ”Yosemitebear Mountain Giant Double Rainbow 1-8-10”, joka tunnetaan yleisesti ”Double rainbow” nimellä. Noin 32,5 miljoonaa katsojakertaa – mutta miksi?

Double rainbow on kotivideo jonka on kuvannut YouTube käyttäjä Hungrybear9562, oikealtaan nimeltään Paul Vasquez. Videolla esiintyy ”kaksoissateenkaari”, jonka Vasquez kuvasi Yosmiten kansallispuistossa.

Menestystarina alkoi kun Yhdysvaltalainen talk show-juontaja/koomikko Jimmy Kimmel linkitti videon Twitterissään ja sanoi sen olleen kenties hauskin video, jonka hän oli ikinä nähnyt. Julkkiksen kiinnostus aloitti jonkinlaisen lumipalloefektin.

Toinen syy videon nousuun miljoonia katsomiskertoja keränneeksi meemi hitiksi johtunee sen outoudesta ja pyyteettömän tuntuisesta kaksoissateenkaaren ihailusta, joka nousee euphorian kaltaisiin sfääreihin. Hauskuus lisääntyy myös sillä että kyseessä on raavas mies, joka on vielä – kaiken lisäksi – entinen häkkitaistelija (cagefighting, suomenkielistä termiä ei löytynyt/sitä ei ole).

A: AKTIVOIKO VAI PASSIVOIKO POP? aloitus

2012-01-30T00:39:01+02:00

Väite: populaarikulttuuri passivoi ja tyhmistää sekä pakottaa kaikki toimimaan saman kaavan mukaan!

Populaarikulttuuri jyrää varsin helposti alleen pienempiä kulttuureita ja näin tekemällä samalla kasaa ihmisiä yhteen, samaan massaan. Samassa massassa olevien ihmisten tuppaa olevan helpompi jäädä kulkemaan sen virran mukana, sen kummemmin ajattelematta sitä, pitäisikö tai kannattaisiko niin välttämättä tehdä vaiko ei. Ajattelemisen väliinjättäminen taas ei yleensäottaen kovinkaan lisää sitä älykkyyttä.

Tällaisen toiminnan seurauksena näiden pienempien kulttuurien piiriin kuuluvien tekijöiden saattaa olla hyvin vaikea nousta ollenkaan pintaan. Esimerkkinä tulee mieleen esimerkiksi erinäiset artistit (jostain syystä se Ylen Pop-talk tuli nyt mieleen) , jotka yrittävät kenties tuoda jotain uutta ja tuoretta alalleen. Heidän voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa tai liki mahdotonta saada ääntään kuuluviin juuri minkäänkokoiselle yleisölle, etenkin ilman jonkinlaista levytyssopimusta ison, globaalin yhtiön kanssa. Sama koskee myös muita viihdealalla toimivia, elokuvantekijöitä etc.

Populaarikulttuuri ahmii muut kultuurinlajit

2012-01-24T17:05:01+02:00

Populaarikulttuuri passivoi ja tyhmistää sekä pakottaa kaikki toimimaan saman kaavan mukaan

Populaarikulttuuri on monelta osalta paha juttu, sillä se pakottaa pikku hiljaa kaikki toimimaan saman kaavan mukaan. Onhan populaari kulttuuri monimuotoista, mutta se syö pikkuhiljaa tiensä muihin kulttuurin muotoihin, jotka jäävät loppu viimeksi vain silloin tällöisissä juhlissa ja museoissa säilytettäviksi jäänteiksi, joista niiden monivivahteisuus on kadonnut niissä ”eläneiden” kuoltua.

Vaarassa ovat monet pienet kulttuurit, kuten intiaanikulttuurit ja erilaiset heimokulttuurit afrikassa ja muualla maailmassa. Niiden musiikki syrjääntyy populaarikulttuurin vaikutuksen alta hittimusiikin rytkeeseen, ruoka vaihtuu mäkkäriin ja vaatteet vaihtuvat perinteisin menetelmin valmistetuista käsitöistä massamuotiin ja Hello Kittyyn. Populaarikulttuuri liittyykin vahvasti globalisaatioon, joka tarkoittaa karkeasti sanottuna maailman eri kulttuurien muuttumista samankaltaisemmiksi.

Wikipedia: Globalisaatio

Referaatti: Musiikkilehdet ja niiden tulevaisuus

2012-01-23T14:01:01+02:00

Ylen Pop Talkissa puhuttiin Musiikkilehdistä ja niiden tulevaisuudesta ja mukana oli Rumba-lehden päätoimittaja Viljami Puustinen. Musiikkilehdistä puhuttiin yleisesti, mutta kun otettiin puheeksi suomalaiset musiikkilehdet tällöin Rumba ja Soundi olivat vastakkain. Rumbasta kerrottiin paljon ja muista lehdistä ei niinkään puhuttu ainakaan nimellä.

Puustinen kertoi, että Rumba nostaa vakavammat bändit ja artistit pinnalle eikä ole niin kiinnostunut hömppäpoppareista, sillä heille on omat viihde lehtensä. Rumbassa halutaan keskittyä uusiin ilmiöihin. Haastatteluissa ei kysytä turhia kysymyksiä, vaan yritetään haastatella artistia artistina eikä kuuluisuuden henkilönä. Kun puhuttiin Rumbasta, kerrottiin, että lukijaluvut eivät ole olleet niinkään laskussa, mutta irtonumeroiden osto on. Rock lehtiä ei oteta enää niin vakavasti ja nykyään Suomessa ostetaan mielummin englanninkielisiä, kuin suomalaisia musiikkilehtiä. Lukijakunta koostuu eniten opiskelija miehistä, jotka ovat kiinnostuneet musiikista ja konserteista.

Keskustelussa puhuttiin tietenkin myös internetistä. Nykyään uutiset leviävät netissä nopeasti mikä johtaa siihen, että tieto lehdissä on myöhässä. Tietenkään lehti ei voi kilpailla netin kanssa, mutta lehti voi kertoa näkemyksensä uniikisti. Lehden pitää myös tarjota enemmän, mitä netissä on. Fanittaminen on siirtynyt pois lehdistä ja siirtynyt internetin keskustelu palstoille.

Journalismista oli myös puhe ja saatiin selville, että journalismin työhön ei ole niinkään tunkua, mutta innokkaita kirjoittajia on paljon. Viestinnän koulutukset ovat nousseet ja Suomessa on helppo päästä kirjoittamaan musiikkilehteen. Journalismi on siis noussut.

Tässä linkki keskusteluun: http://yle.fi/podcast/pop-talk/PopTalk010.mp3

-Jenni S.

Referaatti poptalkista

2012-01-22T15:07:01+02:00

Ylen Pop-talk –podcastissa "Kuinka tähdet syntyvät" oli aiheena se, kuinka lahjakkaat ja vähemmänkin lahjakkaat artistit sitten onnistuvat nousemaan sinne tähtien joukkoon, edes lyhyemmäksi aikaa. Keskustelussa ovat mukana Pekka Laine, Jukka Haarma ja Helsinki Music Companyn Asko Kallonen. Keskustelijat alkavat ensinnä miettiä tätä luultavasti olennaisinta asiaa – miten yksittäinen artisti voi mitenkään erottua kaikkien niiden muiden artistien joukosta heidän yläpuolelleen, ja mitä eri kanavia tämän saavuttamiseen voidaan ja pitää käyttää. Tärkeimmäksi kanavaksi nostetaan edelleen perinteiset mediat ja keinot, eli lähinnä radiot ja lehtijutut. Näitä kautta artistit onnistuvat tulemaan tunnetuksi suhteellisen laajasti ja tehokkaasti. Myös tuoreemmille mediaväylille, esimerkiksi Facebookille ja Youtubelle, annetaan jonkin verran jalansijaa tässä kohtaa, mutta keskustelussa korostetaan sitä, että nämä ovat kuitenkin vielä melko harvinaisia välineitä käytettäväksi tällaisen promoamisen päävälineinä.

Panelistit nostavat seuraavaksi huomion kohteeksi sen, etteivät kaikki artistit edes halua suurtähdiksi, vaan heille saattaa riittää jo hetkellisen elannon tai lisärahan saaminen hommastaan, ja näille henkilöille ehkä ne vähän pienemmätkin väylät ovat varmasti tarpeeksi. He eivät siis välttämättä kaipaa tai tarvitse mitään levy-yhtiötä oman tavoitteensa saavuttamiseen.

Keskustelussa nousee myös esille se ilmiö, että levymyynti on käytännössä liki pakollista joillekin suosituksi pyrkivälle artistille, vaikka myyntiluvut eivät mitään kovia olisikaan. Pelkkä keikkailu ei siis jostain syystä riitä, vaan niiden oheen tarvitaan edes jonkinlainen levymyynti, joka tavallaan ”siirtää” artistin pois siitä amatöörikastista ja siirtää enemmän kohti tähteyttä. Tämä taas takaa keikkojen paljon paremman myynnin ja suosion. Tässäkin on kuitenkin eroja eri artistityyppien välillä – iskelmätähdillä tämä on käytännössä aina paikkansapitävää, hiphop-artistien kanssa sitten ei niinkään.

Loppukeskustelu pyörii lähestulkoon kokonaan Idols-ohjelman ympärillä. Keskustelusta käy nopeasti ilmi, ettei Idolsin kaltaisessa formaatissa tähdeksi nousemisessa ole välttämättä ollenkaan kyse laulutaidosta tai siitä, voitatko koko kisan – kilpailijasta saattaa tulla (ainakin hetkellinen) tähti jo sillä, että hän ilmaantuu kameroiden eteen ja avaa suunsa. Myös useiden kilpailijoiden todellisia kykyjä kyseenalaistetaan ja melko selkeästi todetaan, että kilpailun voittaminen ei välttämättä tarkoita ollenkaan sitä, että kyseisestä kilpailijasta olisi tähdeksi tai edes kovin kummoiseksi artistiksi. Toisaalta taas joku, joka ei koko kilpailua edes voittanut, saattaa nousta kaikkia muita korkeammalle ja jopa pysyväksi tähdeksi, todellisilla kyvyillä.

Podcast kuunneltavissa täällä

- Helena